Taas on vierähtänyt aikaa viimeisestä kirjoituksesta, ja kesäkin kolkutti ovelle.
Kerrankin osui vapaat hyvään saumaan, joten sain nauttia kesän ensimmäisistä helteistä mökillä.
Ja koska mökillä tuli oltua, niin tuli myös harjoiteltua tirppojen ja hyönteisten elämän tallentamista.
Olin positiivisesti yllättynyt Sigman parin sadan euron zoomin soveltuvuudesta makrokuvaukseen.
Käsivaralta tuli saatua muutama yllättävän hyvä ja skarppi otos. Toki niitä tuli räpsittyä paljon, ja osa lensi suoraan virtuaaliseen roskakoriin, mutta silti sai olla ihan tyytyväinen. Vaikeinta oli saada tarkennus osumaan kohdalleen, syväterävyysalue kun ei ollut mikään mahdottoman suuri, ja öttiäisetkään eivät suostuneet pysymään paikallaan (paitsi kuollut koppakuoriainen). Himo loittosarjan ostoon sai taas uudet tuulet tämän reissun jälkeen. Tahtoo päästä vielä lähemmäs.
Lintuja kuvaillessa tuli sitten äitiä ikävä. 70-300 millin putkessa zoomia riittää, mutta piirto telepäässä tahtoi olla ihan kuraa, varsinkin jos valoa oli vähän. Sai kyllä pienen ihmisen kaipaamaan jotain parempaa. Jos vain jostain löytäisi halvalla jonkun paremmin piirtävän putken, niin johan piristyisi mieli kummasti lintuja kuvaillessa. Jos läheltä pääsi kuvaamaan, niin piirto oli ihan hyvää 70mm:n tienoolla. Onneksi edes telkkä viitsi uiskennella tarpeeksi läheltä.
Paremmista vehkeistä haaveillessa pitää tyytyä siihen mitä on, kyllä niillä jotain aikaan saa. Täytyy seuraavaksi koittaa uuden Sigman 18-50 F2.8:n lähikuvausominaisuuksia. Suurennuskerroin ei kylläkään ole kuin 1:3, mutta katsotaan mitä sillä saa aikaiseksi.
